Drama Queen-elokuvan analysointia…

Tarkastelin elokuvaamme teknisten valintojen kautta. Erityisesti kiinnitin huomiota kuvakokoihin, kameran liikkeisiin sekä valitsemiimme kuvakulmiin. Samalla tarkastelin kriittisesti, veivätkö valintamme tarinaa halutulla tavalla eteenpäin.

Drama Queenin päähenkilöinä on nuoripari, joka juhlii ravintolassa seitsemää onnellista seurustelunsa vuotta. Molemmat ovat edelleen rakastuneita, ja tyttö odottaa toiveikkaasti tältä illalta pojan kosintaa. Hän on romanttisempi kuin seuralaisensa. Vaaleanpunaisten ”silmälasiensa” kautta hän kuulee viitteen kosinnasta lähes jokaisessa pojan aloittamassa uudessa keskustelunavauksessa. Ja pettyy kerta toisensa jälkeen. Lopulta tyttö ei enää jaksa uskoa kosintaan, vaan juoksee vihaisena ja loukattuna pois paikalta. Poika jää ihmeissään pöydän ääreen istumaan – kun olisihan hänellä ollut se kihlasormuksin…

Olimme valinneet tarinan, jonka juoni etenee keskustelusarjana. Elokuvan kohtaukset ovat sopivan pitkiä, koska missään vaiheessa katsoja ei koe pitkästymisen hetkiä. Luulen, että Drama Queen pitää otteessaan erityisesti siksi, että elokuvamme sisältää hyvin monipuolisia kuvakulmia. Kuvaajamme käytti myös erilaisia kuvakokoja: zoomaus erikoislähikuvaksi kuvattavaa kohti tiivistää elokuvan tunnelmaa ja auttaa katsojaa eläytymään kuvattavan tunteisiin. Tällä tehokeinolla katsoja ei ole objektiivisessa katsojakulmassa vaan hänet otetaan sisään tarinaan. Kun zoomaus toteutettiin kuvattavasta poispäin ja kuvakulma laajeni esimerkiksi laajaksi puolikuvaksi, tunnelman jännitettä rauhoitettiin ja keskusteluun liittyi pöydän toisella puolella istunut päähenkilö.

Kun poika polvistui sitomaan kengännauhojaan pöydän viereen ja tyttö luuli pojan kosivan itseään, nauhan sitomista kuvattiin yläkulmasta alaspäin. Näin saadaan vaikutelma, että poika tuntuu tahattoman pieneltä. Toisaalta kuvaa zoomattiin kenkää kohti erikoislähikuvaksi, jolloin katsojakin pääsi kuin ”yllättymään”, että totta se oli: ei kosintaa. Tämän jälkeen tyttöä kuvataan zoomaten hänen ilmeitään lievästi yläkulmasta, mikä saa hänet näyttämään avuttomalta.

Kun tytölle tuodaan jälkiruoka, kuvaaja zoomaa yläkulmasta jälkiruokalautasta, jossa on sormus. Sen jälkeen kamera liikkuu tytön ilmeeseen, kuvakokona lähikuva. Tyttö ihastuu, ja innostuu:…”Onks tää mulle?! .. siis KYLLÄ, sata kertaa KYLLÄ. IHANAA!”…

Tytön lähtiessä juoksemaan ravintolasta pois ja huutaa lähtiessään: ”Sä et tuu koskaan kosimaan mua. Mä en enää ikinä haluu nähdä sua!”…,häntä kuvataan panoraaman avulla kameraa vaakasuorasti liikkeen suuntaan liikuttaen. Tytön ohittaessa kuvaajan häntä kuvataan puolittaisen kierron kautta sivuttaisajolla. Alussa kuvakoko on puolikuva, josta liikkeen jatkuessa zoomataan tytöstä poispäin niin, että kuvakoko muuttuu laajaksi kokokuvaksi. Lopulta kamera on still-kuvassa, kuvan koko ja liike eivät muutu kuvauksen aikana. Tyttö juoksee ovesta ulos ja kuvaan jää tyhjä ovi. Tiivis pettymyksen tunnelma pysähtyy hetken hiljaisuuteen. Tämä mielestäni rytmittää tarinaa ja antaa viimeiselle kohtaukselle voimalatauksen: poika-reppana oli jäänyt yksin ja kysyvästi pöytään istumaan.

Elokuvamme teho on juonessa, mutta huomaan, että sitä kannattelevat hyvin olennaisesti kuvauskulmat ja kuvakokojen vaihtelut sekä erilaiset rytmitystä ja jännitettä ylläpitävät keinot. Kun olimme ottaneet nämä asiat huomioon kuvaustilanteissa, kuvattu materiaali ei vaatinut valtavaa leikkaustyötä ja editointia. 

Drama Queen- elokuvastamme

Lähdimme suunnittelemaan elokuvan tarinaa Kaija Juurikkalan menetelmän mukaan. Ensin kirjoitimme paperille paikkoja: tajunnanvirtaa, ilman kontrollia. Kirjoitimme kaikki mieleen tulevat paikkaa ilmaisevat sanat paperille. Luimme vuorotellen omat tekstimme toisille. Sen jälkeen kirjoitimme listan tilanteista, jotka sisälsivät jonkin yllätyksen tai tunnepitoisen hetken. Jälleen luimme listat toisille ryhmän jäsenille. Lopuksi mietimme tilanteita, jotka sisälsivät jonkin yllättävän käänteen. Totesimme, että niitä oli määrällisesti haastavinta keksiä. Juttelimme ideoistamme. Innostuimme toisten ajatuksista ja pyrimme koostamaan niistä klassisen tarinan kaaren, jossa olisi alku, juonellinen keskikohta ja yllättävä loppuhuipennus. Lopputuloksena saimme tarinan, jonka juoni rakentui yksittäisten keskustelujen sarjasta. Mielestämme onnistumme kuitenkin sitomaan kohtaukset juonellisesti eteneväksi ja yllättäviä käänteitä sisältäväksi elokuvaksi.

Tapamme työskennellä ryhmänä oli kokeilevaa ja tarinaan heittäytyvää. Meille sopi parhaiten ”hetkessä” eläminen ja kehkeytyvän juonen yhdessä rakentelu. Tärkeää tarinan sisälle pääsemiseksi oli se, että kaikki ryhmäläiset osallistuivat innokkaasti elokuvan puitteiden ja roolihahmojen luonnekuvien rakentamiseen. Kuvausten välillä saatoimme tarkentaa päähenkilöiden piirteitä ja kehitellä tarinan alkuideaa. Vaikka kuvaajalla oli päävastuu kuvauksesta, välillä keskustelimme yhdessä kuvauskulmista ja mietimme elokuvan tehokeinoja: halusimmeko lähikuvaa jostain yksityiskohdasta tai ilmeestä, vai oliko tarinan kanalta olennaista kuvata tilannetta laajemman kuvan avulla.

Päätimme yhdessä, että pariskunnan ”keskustelukohtausten” alkaminen ilmaistaisiin rakastuneella kädestä pitämisellä. Sen avulla pyrimme tuomaan elokuvaan rytmiä, rauhoittamaan alkavaa uutta tilannetta, ja omalla naiivilla tavallaan se rakensi myös jännitettä huumorin ja romantiikan välille. Pyrimme rakentamaan helliä, romanttisia, herkkiä tunnelmia, jotka kerta toisensa jälkeen repeisivät humoristiseen epätoivoon ja ristiriitaan. Pyrimme siihen, että saisimme elokuvaan uskottavaa tunteiden kohtaamista ja prinsessadraamaa. Halusimme loppuhuipennuksen, joka näyttäisi ”oikealta” ja joka kuitenkin ”karkaisi käsistä”. Tämä on tarina prinsessasieluisesta ladysta sekä herkästä ja rakastuneesta, niin ”suomalaisesta” miehestä valittunsa rinnalla.

Elokuvan tekeminen oli ryhmässämme mutkatonta ja hauskaa. Meillä oli tutkiva ote aihettamme kohtaan, ja vaikka elokuvamme oli tarkoitus olla komedia, otimme tarinamme vakavasti. Tekemisessä oli vakavaa leikillisyyttä. Rakensimme yhdessä illuusion, jossa oli mielenkiintoista piipahtaa. Opimme elokuvan tekemisen aakkosia itse tekemisen kautta ja vakuutuimme siitä, että myös oppilaiden kanssa olisi mielenkiintoista kokeilla elokuvan tekemistä. 

Drama Queen -elokuvamme löytyy linkistä:
https://www.facebook.com/hashtag/oonniinhuikeen%C3%A4yttelij%C3%A4?source=feed_text&story_id=1110628115622068

Mediailmiö

Tytöt mediassa - Seksuaalinen ruumis

Tytöt mediassa:

•Sosiaalisessa mediassa törmää päivittäin kuviin tytöistä, jotka korostavat seksuaalisuuttaan ja hakevat huomiota jo varhaisessa iässä.

•Tytöt eivät välttämättä ymmärrä, että nämä kuvat eivät näy vaan lähipiirille, vaan koko maailmalle. Kuvat säilyvät internetissä ikuisesti.

•Tällaisen kuvien kautta poikien arvostus tyttöjä kohtaan saattaa laskea.

•Tyttöjen arvostus myös itseään kohtaan voi heiketä, jos ei sulaudu sosiaalisen median antamaan standardiin.

Opettajan rooli:

•Opettaja toimii lapsille kasvattaja. Opettajan tulee keskustella lasten kanssa internetin vaaroista ja ulottuvuuksista jo heti ensimmäiseltä luokalta lähtien.

•Koulun täytyy opettaa oppilaille medialukutaitoa ja –kriittisyyttä.

•Opettaja toimii myös roolimallina lapsille. Lapset ottavat aikuisista mallia, joten opettajan on toimittava koulussa sen mukaan.

• Opettajan täytyy myös pohtia missä menee koulun ja yksityisyyden raja, jokaiseen asiaan ei tule puuttua.

•Koulun tehtävä on myös valistaa oppilaiden lisäksi vanhempia ja käytävä keskustelua lasten internetin käytöstä.

Koulussa tulisi käydä keskustelua myös kiusaamisesta sosiaalisessa mediassa.

Media ja kuvataide:

•Taiteen historiassa eri aikakausina kauneusihanteet ovat muuttuneet. Naisen vartaloa ja seksuaalisuutta voi tätä kautta käsitellä koulussa oppilaiden kanssa.

•Opettajan tulisi opettaa oppilaille, ettei kaikki internetissä näkyvä kuitenkaan välttämättä ole se todellisuus. Kuvanmuokkausohjelmilla saa paljon peittoon ja muokattua vartaloa.

•Laulujen sanat ja musiikkivideot vaikuttavat lasten ajatuksiin itsestä ja muista (esim. naisten esineellistäminen).

Median vaikutus:

•Naiset ottavat mallia internetissä, lehdissä ja televisiossa näkyvistä kuvista.

•Minäkuva voi vääristyä median vallan takia, jolloin syntyy ulkonäköpaineita. Tulisi olla tietyn näköinen ja vastata median antamiin muotteihin.

•Media painostaa tyttöjä kasvamaan aikuiseksi varhaisemmin kuin ennen. Tämä vaikuttaa tyttöjen pukeutumiseen, meikkaamiseen ja sosiaalisen median käyttäytymiseen. 

Lopuksi

Ryhmän merkittävin oppimiskokemus

Opimme toimimaan ryhmässä ja suunnittelemaan erilaisia projekteja. Huomasimme miten monipuolisesti mediaa voi käyttää kuvataidekasvatuksessa. Kuvataiteen opetus ei tarvitse olla pelkkää piirtämistä ja maalaamista, vaan sitä voi opettaa myös median kautta. Tärkeintä on, että oppilaat pääsevät kokeilemaan ja tutkimaan itse erilaisia työskentelytapoja kuvaamataidon kautta. Opettajan ei tarvitse antaa valmiita vastauksia tai todella tarkkaa tehtävänantoa, jolloin oppilaat voivat itse päästää luovuutensa valloilleen. Näin myös opitaan omien virheiden kautta.

Me ryhmänä opimme tärkeitä ja hyödyllisiä taitoja tulevaisuutta ja ammattiamme varten. Osaamme opettaa oppilaille kuvataidetta myös teknisiä laitteita hyväksikäyttäen, jolloin myös oppilaiden mielenkiinto kuvataidetta kohtaan voi kasvaa. 

On tärkeää antaa oppilaille tarpeeksi aikaa jokaisen prosessin tuottoa varten. Huomasimme itse, että aikaa oli todella niukasti joka teki luovasta prosessista hieman hankalaa. Lapsilla ajatuksen kulku on hitaampaa ja motivaatio kärsii kiireisestä työskentelystä. Pitää antaa jokaiselle aikaa tehdä prosessi loppuun asti, omassa tahdissaan. 


XOXO,
Media on irti -tiimi <3