Hetkiä - kuvasarja

Laura Setälä + Hetken valinta

Iiris Henttonen + tallentava-dokumentti

Iiris Henttonen + Löydetty - luonto

Heta Kakkola + Lavastettu - studio

Iiris Laakso - Näkemyksellinen, tulkitseva

Laura Setälä - Ilmaisutekniikan valinta, valo ja varjo

Iiris Laakso . Näkokulman valinta

Fotogrammit

Saimme tehtäväksi kuvaamataidon kurssilla tehdä fotogrammeja. Muutamat meistä olivat niitä tehneet jo aikaisemmin ja tiesivät mistä on kyse, loput sitten olivatkin aivan pihalla koko asiasta. Onneksi saimme hyvät ohjeet fotogrammien tekemiseen, sekä siihen mitä pimiössä tehdään. Lähdimme innoissamme koulumme pimiöön mukanamme kassillinen tavaraa joita halusimme valokuvata. Opettajamme oli antanut neuvoja siihen minkälaisia tavaroita kannattaa kuvata, esimerkiksi sulkia, lasia, heijastimia, pitsiä jne. Kaikkea mahdollista mitä keksiä saattaa mistä näkyy joten kuten läpi. 

Pimiössä meillä ei saanut olla mitään muuta valoa kuin vain punavalo katossa. Tämä johtuu siitä, että muuten tyhjät valokuvapaperimme saattioivat valottua ennenaikaisesti, jolloin kuvat voisivat epäonnistua. Pimiön ovenkin sai avata vasta sitten kun kaikki olivat kehittäneet, kiinnittäneet ja keskeyttäneet kuvansa. Myös puhelimen käyttö oli kiellettyä pimiössä valon takia.

Pimiössä meidän piti ensimmäisenä kaataa nesteet niille varattuihin astioihin erikseen, sekä olla hyvin varovainen niiden kanssa! Nesteissä liotettiin valmiita kuvia joissa ne valmistuivat. Nesteitä oli kolmea erilaista: kehite, keskeyte ja kiinnite. Juuri tässä järjestyksessä kuvia piti liottaa nesteissä, liotukseen oli myös tietyt ajat joissa kuvista tulisivat hyvät, joten seurasimme silmä tarkkana kelloa, ettei mikään kuvista vaan menisi pilalle. Saimme itse valita kuinka kauan valotimme kuvia. Valotuksen aika riippui siitä kuinka tumman kuvasta halusi, toki myöskin se vaikutti millä koneella kuvat otti. Koimme parhaaksi valotusajaksi 3-4 sekunttia per kuva.  Kun kuvat oli liotettu jokaisessa nesteessä, laitettiin ne vielä valuvan veden alle 5 minuutiksi, jonka jälkeen ne saattoi ottaa pois ja kuivata. Voilá, kuvat olivat valmiit! Tässä on meidän ryhmämme valitsemat parhaat kuvat:

Fotogrammaajat on irti!

Tässä kuvassa on kuvattuna lusikka juomalasin sisällä. Kuvan on ottanut Iiris L. ja kyseessä on jännite.

Tässä kuvassa on kuvattuna Lauran hiuksia. Hiuksia liikuteltiin aina 1 sekunnin valotuksen jälkeen 3 sekunttiin asti. Kuvan on ottanut Laura (hiuksia liikutteli Iiris H.) ja kyseessä on liike.

Tässä kuvassa on kuvattu kolmea heijastinta. Heijastimista näkyy hienosti läpi, joten ne olivat oiva kuvauskohde. Kuvan on ottanut Iiris H. ja kyseessä on läpinäkyvyys.

Tässä kuvassa on kuvattu yksi kaulakoru jossa on useampi ketju kiinni. Kuvan on ottanut Iiris H. ja kyseessä on rytmi.

Tässä kuvassa on kuvattu aurinkolasit sekä puhelimen kuoret. Aurinko laseissa ja puhelimen kuorissa näkyy hienosti eri tiheysasteet, joka tekee kuvasta onnistuneen. Kuvan on ottanut Heta ja kyseessä on siis tiheys/struktuuri.

Tässä kuvassa on kuvattu kahta lusikkaa aseteltuna vierekkäin. Kuvan on ottanut Iiris L. ja kyseessä on tasapaino.

Tässä kuvassa on kuvattu hiuskampaa ja kahta korvakorua. Tavarat on aseteltu hyvin eri välimatkojen päähän toisistaan ja kuva on siksi upeasti epätasapainossa. Kuvan on ottanut Heta ja kyseessä on välimatka.

 Kun olimme saaneet kaikki fotogrammit tehtyä olimme innoissamme toistemme kuvien kimpussa kehumassa niitä! Kaikki kuvat eivät onnistuneet, mutta ne olivat jokainen yhtä upeita. Oli hienoa oppia tekemään fotogrammeja ja tästä on varmasti tulevaisuuden ammatissamme hyötyä.

Valokuvausta

Kuvataide kurssiimme kuului myös valokuvaus osio, jonka sai toteuttaa mediailmiön kanssa samalla tunnilla, tai vapaa-ajalla. Ryhmässämme sovimme yhdessä, että kuvaisimme omalla vapaa-ajallamme, sillä aikaa tunnilla oli rajallisesti ja mahdollisti näin myös monipuolisuuden. Jokaisen tuli ottaa 7 kuvaa eri aiheista jotka olivat:

o  hetken valinta

o   tallentava – dokumentti (objektiivinen)

o   löydetty – luonto (objektiivinen)

o   lavastettu – studio (subjektiivinen)

o   näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen)

o   ilmaisutekniikan valinta – valo ja varjo

o   näkökulman valinta

Tämän jälkeen kokosimme kuvista kuvasarjan, johon valitsimme kuvat jotka miellyttivät meitä eniten ja joista kuvan aihe välittyi parhaiten.  Monipuolisuus vaikutti myös valintaan.

Kuvia ottaessa piti pyrkiä miettimään erityisesti kuvan rajausta sekä kuvakulmaa, sillä kuvia ei saanut muokata jälkeenpäin joten kuvakulma ja rajaus piti miettiä jo kuvaa ottaessa. Suurin osa kuvista on otettu puhelimilla.

Mielestäni oli hyvä, että rajaus piti miettiä jo kuvaa ottaessa sillä esimerkiksi tulevien oppilaiden kanssa voidaan näin opetella mitä rajaus ja kuvakulma tarkoittavat ja miten ne voivat luoda hyvin erilaisen vaikutelman ja tunnelman kuvaan. Huomasin itse lähestyväni kuvattavaa kohdetta eri kulmista kuin tavallisesti ja miettiväni mimmoisen tunnelman haluan kuvaan kuvakulman avulla. Kuvien ottaminen oli siis hyvin opettavainen kokemus, jota aijomme varmasti kaikki toteuttaa myös tulevien oppilaittemme kanssa.

Digitaalinen kuvanmuokkaus

Opintojakson aikana pääsimme harjoittelemaan myös digitaalista kuvanmuokkausta sekä erilaisia kuvalajeja. Kuvanmuokkaksessa käytimme Photoshop Elements -ohjelmaa. Photoshop Elements -ohjelmasta opimme käyttämään seuraavia työkaluja:

- tasot (layers)
- piirtotyökalu
- tekstityökalu
- kopioiminen ja liittäminen

Jokainen ryhmästämme valitsi yhden kuvalajin, jonka mukaan oma kuva muokattiin. Kuvalajit olivat:

- uutiskuva
- mainoskuva
- taidekuva
- muotikuva
- propagandakuva
- opetuskuva

Kukaan meistä ei ollut entuudestaan kokenut Photoshoppaaja, mutta rohkeasti kokeilemalla saimme aikaan hienoja teoksia. Tässä digitaalisen kuvanmuokkaksen tuotoksia:

Iiris H - Uutiskuva:

                            
                                                               Alkuperäinen kuva

Muokattu: "Kauhun hetket - ennennäkemätön trilleri kotikulmilla"

Heta - Taidekuva:

                                                         
                                                
                                     
                                                                 Alkuperäiset kuvat

Muokattu: "Taidetta pilvien päällä"

Iiris L - Mainoskuva

                               

                                   

                                                       
                                                               Alkuperäiset kuvat

    Muokattu: "Hellitä hetkeksi - Pure jenkki"

Laura - Propaganda:

                                                 Alkuperäinen kuva

Muokattu: "Paska valtiovalta"

Animaatioelokuva ”pläts”: Uolevi kohta kuolevi?

Ryhmämme sai tehtäväksi suunnitella animaatioelokuvan sympaattisen näköisestä mopoilevasta papasta, jonka joku meistä tunnisti Tarzan-elokuvan Janen isäksi. Mietimme ensin, mihin sijoittaisimme hänet. Koska silmiimme osui kuvataideluokan ikkunalta puinen minijuna vetureineen, päätimme sijoittaa päähenkilömme rautatieasemalle. Kun teimme tarinaa mopoilevasta papasta ja junasta, klassinen yhteentörmäys oli lähes väistämätön juonen käänne. Halusimme kuitenkin pitää papan hengissä, siksi loppuun piti saada yllätys papan iloisesta sitkeydestä ja ”yhdeksästä hengestä”…

Animaatioelokuvan synopsis

Alku: Katsojan mielenkiinto herätetään mustaan kuvaruutuun pyörivin valkoisin kirjaimin muodostuvasta otsikosta: Uolevi kohta kuolevi? Kysymysmerkki otsikon perässä antaa animaatiolle mahdollisuuden yllättää katsojan. Vanhaa kapakkapianoa muistuttava nopeatempoinen, itseään toistava melodia pitää katsojan virettä yllä.

Keskikohta: Pappa ajelee mopollaan rautatien vierustaa. Asemalla on useita varotus- ja kieltomerkkejä: Rataa ei saa ylittää. Päättäväisesti pappa kuitenkin veivaa moponsa radalle. Ylittäessään rataa kuuluu tehosteääniä: kuin miehen huutoa, joka samalla muistuttaa kulkuneuvon ääntä. Juna tulee vasemmalta ja tulee törmäys, jonkin rikkoutumisen ääni. Keskihuipennuksen saa aikaan lähikuva PAM!, jota zoomataan lähelle ja kauemmas.

Loppu: Juna tulee takaisin oikealta. Sitkeähenkinen pappa päristelee mopollaan junan katolla. Alun iloinen misiikki jatkuu.

Uolevi kohta kuolevi? -kuvakäsikirjoitus

Ajatuksia elokuvan kuvakäsikirjasta...

Kaija Juurikkalan menetelmä juonellisen tarinan rakentamiseksi toimii loistavasti mielikuvituksen ja luovuuden herättelijänä. Vapauduimme ajattelemaan "mahdottomia" ja toteutimme "löysin rantein", pilke silmäkulmassa vakavaa tarinaamme.

Me kukin visioimme tarinaa lähtökohtaisesti samaan suuntaan. Koska meillä ei ollut aiempaa kokemusta elokuvan tekemisestä, ja teoreettinen ymmärrys kuvakulmien tai kuvakokojen tehosta oli lähinnä intuitiivista, meille sopi toiminnallisuus ja tutkiva ote. Innostus palkittiin ja kuvakulmat kehkeytyivät työn edetessä.

Jos meidän kokematon ryhmämme olisi alkanut täyttämään käsikirjoitussuunnitelmaa elokuvan teon alkuvaiheessa, olisimme kangistuneet osaamattomuuden tunteesta tulevaan rimakauhuun. Kaija Juurikkalan innoittama idea olisi pikkuhiljaa sammunut, kun olisimme neuvotelleet ja piirtäneet erilaisia kuvakulmia epätoivon vimmalla, kilpaillen armottomasti tikittävän kellon kanssa. 

Jos projektille on varattu paljon aikaa ja elokuvan tekijöillä on kokemusosaamista, uskon, että käsikirjoitus helpottaa jokaisen ryhmän jäsenen työskentelyä. 

Tässä malleja elokuvan käsikirjoituksesta...